Sisällysluettelo:
Pähkinänkuoressa, Ison perheen kuopus, Karut ja kolkot evakkovuodet, Ihmissuhdetyö vei mukanaan, Ryhmätyön suosio kasvoi, Psykodraama ja jooga tutuiksi, Vuorovaikutuksesta yksilöihin, Elämäntaitomittarit käyttöön, Karisma kantoi, suoruus tehosi, Täyttä elämää loppuun asti, Olavi Tähtelän tuotanto
PÄHKINÄNKUORESSA
Olavi Tähtelä
1935
- Syntyi Mantsinsaarella Karjalassa
1940-luvulla
- Lapsuusvuosinaan evakossa Ruotsissa
- Kävi kansakoulua
- Sodan jälkeen perhe muutti Saarijärvelle
1950-luvulla
- Työskenteli renkinä ja jakomiehenä savotoilla
- Opiskeli sähköasentajaksi
1960-luvulla
- Työskenteli Tervolan Ossauskoskella voimalaitoksen sähköasentajana
- Naimisiin Aulikki Vartijan kanssa, asuivat Oulussa
- Harjoittelijaksi Oulun A-klinikalle, jossa alkoi järjestää asiakkaille keskusteluryhmiä
- Työskenteli kriminaalihuollossa ja lasten- ja nuorisokodeissa
1970-luvulla
- Osallistui Ryhmätyö ry:n järjestämään ryhmätyökoulutukseen
- Alkoi ohjata hoito-, opetus- ja sosiaalialalla ryhmätyökursseja
- Piti ensimmäisen persoonallisuuden kehittämiskurssinsa
- Kurssien pohjalta koottiin kirja Viisastumis- vai tyhmentymissopimus
1980-luvulla
- Kehittyi suosituksi luennoijaksi
- Muutti Oulusta Lahteen
- Kirjoitti Taisto Orren kanssa kirjan Perheen opetus ja terapia
- Alkoi ohjata työyhteisöjen kehittämiskoulutuksia
1990-luvulla
- Syntyivät elämäntaitomittarit
- Veti työtaidon ja elämänhallinnan koulutusta Heleena Välkkiön kanssa
- Teki Heleena Välkkiön kanssa kirjan Itsensä johtaminen.
1996
- Kuoli asuessaan Lahdessa
Ison perheen kuopus
Kouluttaja, vaikuttaja, elämäntaidonopettaja Olavi Tähtelä syntyi Karjalassa Mantsinsaarella 9. elokuuta 1935 kuusilapsisen ortodoksiperheen nuorimmaksi. Perheen isä toimi kapteenina Laatokan laivoilla sekä metsätyönjohtajana ja äiti hoiti perheenemännän tehtäviä. Toimeentulo oli niukkaa ja kodin ilmapiiri ristiriitainen ja ahdistunut.
Karut ja kolkot evakkovuodet
Olavin lapsuuden tärkeä vaikuttaja oli metsänhoitaja Erikson, joka vieraili perheessä usein työasioissa. Hän oli arvonsa tunteva ja tarkka mutta samalla oikeudenmukainen ja inhimillinen mies, joka otti lähimmäisensä hyvin huomioon. Muutaman vuoden ikäinen Olavi istui usein tuntikausia hievahtamatta hänen seurassaan ja imi itseensä Eriksonin ympärilleen luomaa ilmapiiriä. Arvioidessaan myöhemmin elämäänsä Olavi totesi oppineensa juuri tältä mieheltä paljon.
Olavin elämä mullistui jo varhain, sillä hänen oli lähdettävä alle kouluikäisenä perheensä kanssa ensimmäisen kerran evakkoon. Toiselta evakkomatkalta hänet lähettiin sotalapseksi Ruotsiin. Laihaa ja hintelää poikaa ei kuitenkaan kelpuutettu ruotsalaisperheeseen, vaan hän päätyi lastenkotiin Värmlantiin. Siellä ei järjestetty mitään opetusta, vaikka Suomessa vanhemmille oli luvattu, että lapset saisivat Ruotsissa käydä koulua. Olavi on kertonut, että asuinympäristö oli karu ja kolkko, kuri kova ja lapsia kohdeltiin tylysti. He eivät esimerkiksi saaneet leikkiä.
Ihmissuhdetyö vei mukanaan
Olavi solmi 30-vuotiaana avioliiton Aulikki Vartijan kanssa ja vaihtoi ammattia: sähkömiehestä tuli ihmissuhdetyöntekijä. Tähtelät muuttivat Ouluun ja Olavi meni harjoittelijaksi A-klinikalle. Siellä hän alkoi järjestää keskusteluryhmiä asiakkaille ja heidän omaisilleen. Niistä tuli nopeasti hyvin suosittuja.
Ryhmätyön opintopäivillä 1960-luvun lopussa Olavi tutustui psykologi Pehr Charpentieriin, josta tuli metsänhoitaja Eriksonin tavoin hänen kehityksensä ja itsenäistymisensä kannalta merkittävä henkilö.
Ryhmätyö ry oli tuolloin aloittanut ryhmätyöntekijöiden kouluttamisen Suomessa. Koulutus eteni vaiheittain, ja viiden eri kurssin välillä hankittiin kokemusta ryhmissä ja toimittiin ohjaajaharjoittelijana, osallistuttiin työnohjaukseen ja teoriatentteihin. Näin Olavilla oli mahdollisuus saada ihmissuhdealan lisäoppia. Hän oli innostunut ja ahkera ja hankki nopeasti ryhmätyöntekijän käytännön valmiudet ja teoriatiedot ja sovelsi taitavasti oppeja käytäntöön. A-klinikan jälkeen työkokemusta kertyi myös kriminaalihuollossa sekä lasten- ja nuorisokodeissa.
Yksi hänen työpaikoistaan oli Muhoksen poikakoti 1960-luvun puolivälissä. Siellä hän nuoriso- ohjaajan tehtävässään puolusti poikia kovaa kohtaloa vastaan jopa niin, että menetti lopulta työpaikkansa.
Katso Ylen Elävästä arkistosta tallenne vuodelta 1969, jossa haastatellaan hetki Olavi Tähtelää Oulun nuorisokahvilan toiminnasta. Olavin osuuden löydät kohdasta 02:17- 03:06.
Ryhmätyön suosio kasvoi
Ryhmätyölle oli selvä sosiaalinen tilaus, ja se saavutti suuren suosion hoito-, opetus- ja sosiaalialalla. Olavi toimi kursseilla kouluttajana ja veti viikonloppuryhmiä eri puolilla maata.
Hänelle tulivat työn kautta tutuiksi niin mielisairaalat, vankilat kuin sairaanhoito-oppilaitokset ja seurakunnatkin. Potilasryhmien ohjaamiseen ja tiimityöhön tarvittiin ryhmätyötaitoja myös mielenterveystoimistoissa ja kehitysvammahuollossa. Koulutusryhmiä oli työväen- ja kansalaisopistoissakin. Jopa mielisairaalan suljetulta osastolta lähetettiin potilaita Olavin viikonloppuryhmiin.
Olavi toimi työnohjaajana opiskelijoiden käytännön opetusprojekteissa. Vankeinhoitolaitoksen työntekijöille hän piti ryhmätyön peruskursseja ja ohjasi neljä vuotta vankien niin sanottua murharyhmää. Häntä kiinnosti erityisesti pahuuden ongelma, ja hän halusi kehittää työmuotoja, joilla voitaisiin auttaa vankeja pois rikoskierteestä.
Psykodraama ja jooga tutuiksi
Ryhmätyöstä alkoi Olavin toiminta luennoitsijana, ja luennointia hän jatkoi koko elämänsä ajan. Samalla hän tutustui monenlaisiin ihmisiin ja eri ammattiryhmiin. Hän osallistui myös Moreno-instituutissa Yhdysvalloissa järjestettyyn psykodraamakurssiin aikana, jolloin psykodraamaa ei vielä meillä juuri tunnettu. Opintomatkallaan Intiaan ja Nepaliin hän tutustui henkisiin opettajiin sekä joogan harjoittamiseen.
Vuorovaikutuksesta yksilöihin
Tehtyään vuosia kouluttajan työtään Olavi Tähtelä alkoi ihmetellä, miksi ihmiset eivät muutu, vaikka osallistuvat monille kehittäville kursseille. Hän alkoi keskittää huomionsa yksittäisiin henkilöihin vuorovaikutuksen sijasta.
Vuonna 1976 hän piti ensimmäisen persoonallisuuden kehittämiskurssinsa. Sen luennot äänitettiin ja koottiin kirjaksi Viisastumis- vai tyhmentymissopimus. Alkoi persoonallisuuden kehittämiskoulutuksen aika, jota jatkui seuraaville vuosikymmenille. Olavi kehitti koulutusideaansa ja luentojen pohjalta syntyi kolme omakustannekirjaa.
Hän oli pitkään selvittänyt hypnoosin ja itsesuggestion eroja ja todennut, että ihminen voi itse vaikuttaa itseensä – ulkopuolista auktoriteettia ei välttämättä tarvita. Hänen tekemänsä itsesuggestioon ja sisäiseen psykodraamaan pohjautuvat rentoutuskasettinsa, kuten Ahdistuksen kohtaamisen opetus ja Kuoleman kohtaamisen opetus, olivatkin uutta tuohon aikaan.
Työyhteisöjen kehittäjäksi
Tähtelät muuttivat 1980-luvulla Oulusta Lahteen. Olavi koulutti perheterapeutteja ja työnohjaajia kesäyliopistoissa eri puolilla maata. Hän myös kirjoitti yhdessä Taisto Orren kanssa kirjan Perheen opetus ja terapia. Eija Partasen ja Taisto Orren kanssa hän myös teki televisioon keskusteluohjelmasarjan, joka oli laatuaan ensimmäinen suora keskustelulähetys.
Olavin osaaminen tuotti tulosta. Yhteistyökumppaneiksi tuli yrityksiä sekä kauppa- ja teollisuusministeriön yrittäjäkurssit. Kursseja Olavi piti yhdessä Kari Ollikaisen kanssa ja järjesti myös johtamistaidon koulutusta eri paikkakunnilla. Olavi toimi myös luovuuden asiantuntijana erilaisissa kehittämisprojekteissa, selvitteli työpaikkojen henkilösuhteiden ongelmia sekä työskenteli työnohjaajana ja kouluttajana eri organisaatioissa.
Työyhteisön kehittämiskoulutus oli kysyttyä, ja nyt hän toteutti sitä itse kehittämältään pohjalta. Kaikkien mieleen itseoppineisuus ei kuitenkaan ollut.
1980–90-lukujen vaihteessa järjestettiin kursseja, joissa persoonallisuuden kehittämiskurssi ja myöhemmin johtamistaidon tai elämäntaidon kurssi yhdistettiin ulkomaanmatkaan. Näitä matkoja tehtiin eri puolille maailmaa, kuten Intiaan, Meksikoon, Egyptiin, Sri Lankaan, Kreikkaan, Italiaan ja Marokkoon.
Elämäntaitomittarit käyttöön
Elämäntaitomittarit syntyivät 1990-luvulla työvälineiksi persoonallisuuden kehittämiskoulutukseen sekä yksilöiden elämäntaidolliseen neuvontaan. Olavi veti kaksivuotista työtaidon ja elämänhallinnan koulutusta työparinaan Heleena Välkkiö, jonka kanssa syntyi myös kirja Itsensä johtaminen.
Olavi oli kysytty luennoitsija niin ammattiliiton valtakunnallisessa kokouksessa kuin paikallisen koulun opettajakunnan tilaisuudessakin. Koskaan eivät kuulijat jääneet kylmäksi. He joko ihastuivat tai vihastuivat. Osuvin vertauksin ja mielikuvin sekä tarkoin kysymyksin Olavi paljasti, miten sokea ihminen on omille heikkouksilleen. Vaikuttavuutensa avaimena hän piti ”harjaantuneisuutta löytää puuttuvia paloja ihmisissä oleviin aukkoihin”. Hän kutsui taitoa sanakirurgiaksi.
Itsesuggestioajatukselle perustuvat 1970-luvun opetuskasetit olivat edelleen käytössä, ja niiden rinnalle syntyi kasetteja luentojen pohjalta.
Karisma kantoi, suoruus tehosi
Olavin toiminta herätti myös vastustusta. Persoonallisuuden kehittämiskoulutus oli tuohon aikaan uutta ja pelottavaa. Olavia painostettiin, hän joutui ajojahdin kohteeksi, hänestä kanneltiin. Laaja positiivinen palaute painoi kuitenkin enemmän kuin vaikeudet. Olavi oli uranuurtaja ja edelläkävijä, jonka työmuodot ja näkemykset ovat nykyisin yleisesti käytössä ja hyväksyttyjä.
Hän oli karismaattinen esiintyjä, joka puhui kansanomaisesti ja humoristisesti. Hänellä esitti hyvinkin vaikeat asiat havainnollisesti ja sanoi asiat suoraan ja usein provosoivasti.
Hänen suosionsa perustui siihen, että hän eli niin kuin opetti. Hän oli inhimillinen ja oikeamielinen, uskalsi olla oma itsensä ja kohdata avoimesti.
Täyttä elämää loppuun asti
Olavin liitto Aulikin kanssa kesti 30 vuotta, Olavin kuolemaan asti. Kumppanin erilaisuuden hyväksyminen ja kunnioittaminen olivat liitossa elävää todellisuutta. He elivät todeksi lauseen: aviopuoliso nautitaan sellaisenaan. Tahto ”rakastaa hyvinä ja pahoina päivinä, kunnes kuolema erottaa” toteutui konkreettisesti tässä avioliitossa.
Olavi kuoli 19.3.1996 Lahdessa sairastettuaan lähes puolitoista vuotta syöpää. Sairaus lähensi puolisoita. Suhteessa oli paljon leikkimielisyyttä, jolla he selvisivät kipeistä ja kiperistä tilanteista. Olavin henkinen pääoma näkyi realistisena suhtautumisena siihen, mikä on.
Elämisen taito auttaa voimaan hyvin huonoissakin oloissa, ja täyttä elämää voi elää loppuun asti.
Valokuvat:
- Pääkuva: Ari Heinonen / Otavamedia
- Heinonen Eino / Helsingin kaupunginmuseo (kuvituskuva)
- Olavi ja Aulikki Tähtelän kotialbumit
Olavi Tähtelän tuotanto
Viisastumis- vai tyhmentymissopimus, Koillissanomat Oy,
Kuusamo 1976, 6 painosta
Rakkauden kolme voimaa, Koillissanomat Oy,
Kuusamo 1977, 3 painosta
Ihminen ilman omaa tuntoa, Koillissanomat Oy
Kuusamo 1978, 3 painosta
Eläimestä ihmiseksi, Koillissanomat Oy, Kuusamo 1981
Helmiä sioille, runoja, AJ Mattilan kirjapaino Ky, Oulu 1995
Olavi Tähtelä – Taisto Orre: Perheen opetus ja terapia,
Pica-set Oy, Espoo 1982
Olavi Tähtelä – Heleenä Välkkiö: Itsensä johtaminen,
Oulun Painotuote ky 1995
Laulukasetti: Helmiä sioille, runot Olavi Tähtelä,
sävellykset Hannu Tähtelä 1995
Suggestio-opetuskasetit:
Rentoutus ja itsesuggestio. Todellisuuden tajuaminen. Henkiset harjoitukset. Paranemisen opetus. Keskittyminen ja suoriutuminen. Tupakan vastustamisen opetus. Ahdistuksen kohtaamisen opetus. Kuoleman kohtaamisen opetus. Ilmaisun opetus. Muuttumisen opetus. Synnytysvalmennus pelkääville. Itsenäistymisen opetus. Sisäisen rakenteen eheytys. Laihdutus. Tiedollinen opetus. Hammaslääkäripelot.
Luentokasetit:
Väkivalta. Pohdintoja. Elämäntaidot 1-2. Yrittäjä 1-2. Työyhteisön kehittäminen. Elämä ja kuolema.
